Kirjoitettu lapsenlapsen Helenan mainoskurssia varten

Joku kysyi minulta, mitä mieltä olen julisteesta.Oikeastaan pitää puhua julistamisen merkityksestä. Se elää ajan mukana.

Aikoinaan oli ensin huutokuulutus.

Sitten alettii kirkon oveen kiinnittää kuulutus kaikille, jotka osasivat lukea. Vältä ruttoa, Naisrauha, rukouspäivä jnep.

Seuraavaksi tulivat liikekyltit - leipomoon rinkilä, suutariin kenkä jnep.

Sitten tuli maahamme ulkolaisia sirkusseurueita, jotka toivat omat kuvalaattansa mukanaan ja painattvat ne maassamme ja jakoivat ne postilaatikkoihin nykysten mainoskirjeitten tapaan.

Lumpunkerääjät hakivat lumppuja paperintekoa varten. Ruotsissa annettiin lahjaksi luovuttajalle hieno uskonnollinen juliste, mutta meillä on säilynyt tunnettu loru:

Onks;riepuu,rättii,/ vanhaa säkkii/ paian alaista/mitä mustempaa/ sitä lustimpaa? Niist; mie annan nippii/ nappii/savpottii, savvattii, kukkopillii/ ja mont muut sorttii.

Kaikki muu kuin taloudellinen ja uskonnollinen kirjallisuus oli kiellettyä maassammme 1800-luvun lopulla, mutta kuva ei. Sortokaudella alettiin osoittaa mieltä julisteilla. Porilaisten marssi, Jäähyväiset Krimin sotaan komennetuille sulhoille, Aleksanteri Suuren valtiopäivät......Taiteilijat keksivät koulutaulut, jotka taitavat kivipiirtäjät toteuttivat tai osaavat taiteilijat piirsivät itse, jolloin he itse signerasivat kuvat. Ne olivat todella kauniita ja säilyivät paremmin mielessä kuin nykyajan digitaaliset seinälle väläytettävt kuvat.

1900 Akseli Gallen-Kallela toi suuressa Pariisin näyttelyssä Suomen maailmankartalle näyttelyyn tuomalla Kalevalakuviaan ja 1905  auto ajoi Suomeen gallenin BIL-BOL-julisteessa.

1910-1920 keksittiin reklaamimerkit, postikortin puoliskan kokoiset liikemainokset, joita Hannes Maalin keräsi jälkimaailmalle. 1940-50 luvulla Jukka Pellinen keksi liimata samanlaiset mainoskuvat kassan eteeen pöydälle.

1920-luvulla mainoskulkueet olivat jännittäiä. Kerrottiin kengästä, joka oli savesta muotoiltu, mutta kuivutettu liian vähän aikaa ja siihen se suli auton lavalle.

Ilmoitukset olivat ratkiriemullisia lehdissä - Topi Vikstedt ja Ola Fogelberg m.m. tekijöinä. Samaa voi sanoa vaalijulisteistakin.Pieniä kivipainojulisteitakin alkoi ilmaantua mm. Maitopropagandatoimiso, nykyisin Valio järjesti kilpailunkin, ensimmäinen Pommac-julistekin ilmestyi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeiset julisteet olivat kantaa ottavia ja  näyteikkunat alkoivat kukoistaa pahvista leikatuin kuvioin.Malli-ikkunat tehtiin usein keskusliikkeissä ja somistajat lähtivät niitä toteuttamaan. Kertoipa eräs vanha somistaja, miten kauniina kesäpäivänä nukahdettiin välillä Kaisaniemen sillan kupeessa pusikossa.Myöhemmin mallikuva lähetettiin liikkeelle itse koristeltavaksi. Ajan mittan myymälän monimutkaiset rakenteet korvattiin julisteella. Kun runsaasti käytetty linoleumi alkoi Katajanokan lattioistakin loppua, keksittiin keksijänsä nimen mukainen Taivoliitti s.o. ristiinliimatuista pahveista tehty kuvalaatta.

1930-luvulla mainonta kohdistettiin lapsiin. Heille Ola Fogelberg teki kauniita kuvakirjoja liikkeessä myytävistä tavaroista ja Yhtyneet Kuvalehdet painatti pienoisaikakuslehtiä, joita me koululaiset innolla keräilimme.

Sota-aikana kakki näytikkunat piti laudoittaa. Ovessa saattoi olla lappu SAKKARIINI ON LOPPU. Sodan jälkeen pula-aikana kehitettiin ruokaohjeita kaikelle kansalle laitettavaksi ja ikkunassa piti olla kaikki raaka-aineet. Erästä myymälänhoitajaa moitittiin, kun soppaan kuului panna 5 pippuria ja  hän raukka oli asettanut näyteikkunaan koko pippuripurkin.

Sodan jälkeen ei juuri muuta lahjatavaraa ollut kuin kirjat. Tateilijat keksivät ruveta piirtämään kirjanomistajamerkkejä eli exlibriksiä. Gallenin ja Simbergin mukaan arkkitehti Maarius af Schulten teki hyvin kauniita etsauksia ja kirjapainollisia merkkejä, Pekka Törmä leikkasi linoleumia, Erkki Tanttu oli tunnetuin, Vilho Askolan voimme mainita, Hannu Paalasmaan tekstipohjaiset,Mirjam Kinos, Inge  Löök, sittemmin Erik Bruun ja monta muuta. Etsaajat Pentti Kaskipuro ja Lumikangas olvat ympärmaailman tunnettuja jne. Itsekin solmin hyviä ystävyyssuhteita Italiaan, Saksaan, Tanskaan, Japaniin, Kiinaan, Puolaan, Viroon ja Kanadaan.

Harmaan sodan jälkeen kaikki värit puhkesivat kukkaan mainonnassa. Osmo Oksanen ja Raimo Raimels maalasivat Ateneumin kellarissa ensimmäiset suurjulisteet Lasipalatsin elokuvien seinään. Tehtiin kivipainolla ja silkkipainolla ratkiriemullisia julisteita. Liisankadun puuaidassa vilistivät Erik Bruunin Hyvon-housut rivissä, lyhtypylväisiin ja ratikkapysäkeille tuli omat julisteensa, Kivipirtäjät Tilgmannilla ihmettelivät, kun monitaitaja Tapio Virkkala ensi kertaa otti kiven ja alkoi piirtää ikimuistoisen Arbiajulisteensa mestarillisesti. Ratikkapysäkeistä vastasivat Hast-Pasanen-Vormala, mutta nyt alettiin näyteikkunoita teipata ja ikkunan keskustaan tehdä HÄTÄVÄSÄ, huopakynähintalappu. Elokuvajulisteita alettiin harrastaa,liekö Erkki Ruuhinen ensimmäinen, joka pääsi valokuvan käyttöön. Sehän tuli jisteisiin v.1957. Ja luonnonsuojelu ja Matkailujulisteetkin sai osansa Erik Brunin ansiosta.

V.1960-luvulla lähedettiin julistebiennaaleihin. 1970 Brunoossa mainostoiisto Varis-Poteri-Veistola (Maantieristi ja Huumejuliste) sekä Erkki Ruuhisen (Anna apusi auttajalle) saivat pääpalkinnot. Muistan, kun itse toin tiedon heille, Varis sanoi:  Niin, me olemme maailman parhaat nyt.

Nykyisin hieno mieleenjäävä juliste on harvinainen - pylväissä on enimmäkseen pakkauksia ja hintalappuja. Maiostaminen on siirtynyt etupäässä facebookiin sivureunoille. Mutta sarjakuva ja lasten kuvakirjat kukoistavat. Kullakin ajalla on om käyttögrafiikkakeinonsa.

Helmiriitta Honkanen GraafikkoTaM 19.3.2015 Espoo

Kuvaterveiset näyttelyssä olevista julisteistani. Näyttely on ripustaja Kari Savolaisen eläkkeellejäämisnäyttely. 

 

1945 tehty kovassa viisaudenhammassäryssä, kaksi kuukautta morfiinilla. Antibiootteja ei ollut, professori Kivimäki kokeili paikallisesti penisilliiniä haavaan.

Margit Borg ja Kyllikki Pihlajamäki olivat ripustamassa työpalvelunäyttelyä Stockmannille ja Mannerheim kulki adjutantteineen ohitse. Borg ehdotti Kyllikki Pihlajamäelle, että pyytäisi Mannerheimia katsomaan, mutta hän kohteliaasti sanoi, että mielellään tulisi, mutta valitettavasti aikataulu on liian kireä.

 

Työskentelyä Elannossa 1961-78.

 

Elannon vappumainos

 

Vapaa-ajan harrastusta, olin käynyt Tampereen talouskoulun emännöitsijäkurssin ja minua häiritsi, kun oppikirjoissa ei ollut yhtään selvittäviä kuvia.

 

1978. Kun Elannon kaikki tehtaan oli myyty, työt ulkoistettiin ja 80 henkilöä saivat potkut, läksiäiset pidettiin yhtä aikaa Varsovassa ollessani katsomassa bienalen avajaisia, aiheena oli käsityöaihe. Liimasin villatakkini pahville ja leikkasin rukinlavankokoiset reiät, joihin upotin lankoja. Juliste oli yli metrin kokoinen ja sen valokuvasi Otso Pietikäinen. Elannon uusi mainospäällikkö ihmetteli, kuinka joku voi olla pois omista läksiäisistään, johon tytöt vastasivat että varmasti voi olla!

 

Vielä julistenäyttelystä. 1978. Aiheena suuri luku. Suuri määrä ihmisiä käyttää suurta määrää teollisuustuotteita. Surullisen kuuluisa juliste sikäli, että Ornamo ilmoitti kilpailusta, mutta Grafia päätti olla ilmoittamatta, kun siitä ei saanut rahallista palkintoa. Olimme valokuvaaja Armas Nybergin kanssa tehneet julisteen ja lähettäneet sen ja ajattelin, että emmehän me siinä kumminkaan pärjää. Mutta sitten kävi niin, että siinä jaettiin kuusi tasaveroista kultamitalia ja me olimme yksi niistä. Mutta Biennale oli auki vain puoli tuntia levottomuuksien takia. Kultamitalia emme saaneet kotiimme, mutta saimme kuitenkin haalistuneen digitaalisesti tehdyn paperin siitä ja samalla viikolla kun oli avajaiset, mieheni kuoli.

Öljymaalaus, 50x60cm, foto Helena Vartiainen.

Syksyn 2014 kuvia.

Naapuri 60x50 cm (öljymaalaus ja kuvan ottanut Helena Vartiainen os Honkanen)

Pihlajasyksy 60x50 (öljymaalaus, kuvan ottanut Helena Vartiainen os Honkanen)

Tulppaanipelto loppukesällä (60x50 cm, kuvan ottanut Helena Vartiainen os Honkanen, omistaa tämän myös)

Keittiön ikkunasta (60x50 cm, kuvan ottanut Helena Vartiainen os Honkanen)

Löysin laatikon pohjalta vanhoja töitä, jotka ovat kutakuinkin vuosilta, jona aloin harrastaa grafiikkaa Vapaan taidekoulun innoittamana. Biennaaleissa on pohjana biennaaletunnus, ja vuosiluvut näkyvät kuvista. Postimerkit ovat samalta ajalta.